Kuntoutuskenttä on hyvinvointialueiden tulon myötä suuressa murroksessa, ja sekä yksityiset että julkiset toimijat etsivät uusia suuntaviivoja. Ikääntyneessä väestössämme kuntoutuksen tarve kasvaa jatkuvasti, mutta asiakaspolut sekä kuntoutukseen tarvittava rahoitus tuntuvat olevan sekaisin.
Nyt kun yhteiskunnan rahat ovat tiukilla ja hyvinvointivaltiomme SOTE-puolen menot kasvavat entisestään, on kuntoutuksen tuloksellisuuteen kiinnitetty entistä enemmän huomiota asiakkaiden ja maksajatahojen osalta. Yksityisten yritysten pyörittämiseen ja byrokratian hallintaan tarvitaan nykyään todella paljon aikaa ja osaamista – mutta neuvoja ja apuja saa onneksi todella paljon muun muassa kuntoutusyrittäjien puolelta.
Tuloskeskeinen kuntoutus ja erikoisosaaminen keskiössä
Kuntoutuskouluttajien koulutukset ovat olleet aina vahvasti näyttöön pohjautuvaan tietoon perustuvia koulutuksia. Mukaan on viime vuosina otettu erilaisia työkaluja, joilla voidaan mitata kuntoutuksen tuloksellisuutta asiakkaille ja maksajatahoille. Kuntoutusjaksot ovat aikaisempaa lyhyempiä ja terapeuttien odotetaan olevan entistä tehokkaampien menetelmien osaajia. Tästä johtuen erikoisosaamisen tarve ja spesifi osaaminen tiettyjen sairauksien kuntoutuksesta korostuu entisestään. Onneksi myös kuntoutuksen tutkimuskentällä tehdään aktiivisesti töitä ja löydämme koko ajan tehokkaampia kuntoutusmetodeja ja muotoja.
Asiakasryhmien neuropsykiatriset haasteet kasvussa
”Uutena” haasteena kuntoutuskentällä ovat räjähdysmäisesti nousseet neuropsykiatriset asiakkaat ja kuntoutujien erilaiset mielenterveys-, sekä psyykkiset haasteet.
Esimerkiksi ADHD, autismikirjon häiriöt ja Touretten oireyhtymä edellyttävät erityisosaamista niin diagnostiikan kuin kuntoutuksen osalta. Yhä useampi kuntoutuja tarvitsee yksilöllisesti räätälöityjä kuntoutusmuotoja, jotka huomioivat sekä neurologiset että psyykkiset tekijät.
Näitä haasteita löytyy nykyään oikeastaan jokaisesta asiakasryhmästä ja tarvitsemme “perinteisen kuntoutuksen” lisäksi entistä enemmän tietoa ja taitoa näiden häiriöiden tunnistamisessa ja niihin liittyvien kuntoutusmenetelmien soveltamisessa, jotta voidaan tarjota yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea. Tämä vaatii kuntoutushenkilöstöltä jatkuvaa kouluttautumista ja tietotaidon päivittämistä.
Tarvitaan yhteistyötä yli terapiarajojen
Viimeisenä mainittakoon, että meidän kuntoutusalan ammattilaisten on kyettävä tekemään moniammatillista yhteistyötä yli terapiarajojen. Yhteistyö lisää myös asiakkaan sitoutumista hoitoon. Meillä täytyy olla taitoa ja itsevarmuutta pystyä myöntämään, ettemme ole jokaisen asiakasryhmän kohdalla se kaikkein paras ammattilainen. Vain yhteistyöllä koko terveydenhuollon kentän voimin pystymme vastaamaan paisuvaan SOTE-ongelmaan ja turvaamaan sen tärkeimmän, eli hyvinvoinnin ja laadukkaan kuntoutuksen asiakkaillemme.
Kirjoittajana Riku Laine, yrittäjä.
