Korona -kriisin myötä syntynyt tarve välttää kasvokkaisia kohtaamisia on siirtänyt ennennäkemättömän nopeasti monet palvelutilanteet, kuten erilaiset kuntoutus, ohjaus ja terapiatapaamiset, verkkovälitteisesti toteuttaviksi. Toki verkkovälitteinen kuntoutus ja ohjaus on jo ennenkin kuulunut monen kuntoutusalan ammattilaisen palveluvalikoimaan, mutta useille tilanne on uusi ja edellyttää monenlaista oppimista.
Yksi tärkeä huomio on se, että etänä toteutettava kuntoutus on vuorovaikutuksen osalta väistämättä hieman erilaista kuin kasvokkainen kommunikaatio. Erityisen konstikasta on ryhmävuorovaikutuksen verkkovälitteinen ohjaaminen.
Tarkastelimme vastaikään julkaistussa tutkimusartikkelissamme sitä, miten ohjaajat voivat verkkovälitteisessä ryhmäohjauksessa kutsua ryhmäläisiä keskustelemaan keskenään ja jakamaan kokemuksiaan tavalla, mikä mahdollistaa vertaistuen kokemuksia. Tiedetään, että tällainen emotionaalisten kokemusten jakaminen ja tunnistetuksi tuleminen on tärkeä osa terapiatyön vaikuttavuutta ja siksi tärkeää.
Ongelma verkkovälitteisessä viestinnässä kuitenkin on se, että puheenvuoron ottaminen ei noudata samoja lainalaisuuksia kuin kasvokkaisissa kohtaamisissa. Verkossa meillä ei ole käytettävissä niitä samoja, hyvin hienovaraisia keinoja, joilla arvioida onko joku aloittamassa puheenvuoronsa vai voinko itse avata suuni. Myös päällekkäispuhunta, joka kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa on usein lähes huomaamattoman ongelmatonta ja jopa viesti kiinnostuksen osoituksesta ja samanmielisyydestä, voi verkon välityksellä keskusteltaessa muodostua nopeasti ongelmaksi. Päällekkäispuhunta verkkovuorovaikutuksessa tekee vaikeaksi saada puheesta selvää ja lisäksi se myös aiheuttaa ylimääräisiä katkoksia osallistuen alkaessa setvimään kuka seuraavan puheenvuoron ottaa. Vaikka viive puheen välittymisestä ei ole suuri, hankaloittaa se tällaisten epäselvien siirtymien selvittelyä.
Näitä ongelmia ratkoakseen onkin luontevaa, että ohjaaja ottaa omaksi tehtäväkseen puheenvuorojen hallinnoinnin esimerkiksi siten, että kaikki ryhmäläiset kertovat näkemyksensä peräjälkeen omalla vuorollaan. Tämä ratkaisee vuoronottamiseen liittyvää hankaluutta, mutta samalla menetetään mahdollisuus ryhmäläisten keskinäiselle kommentoinnille ja emotionaaliselle jakamiselle. Tutkimuksemme osoittaakin, että struktutoiduissa verkkovälitteisissä ryhmäohjauksissakin on suureksi hyödyksi esittää mahdollisimman usein kokoavia avoimia kysymyksiä, kuten ”tulisiko tästä vielä jotain mieleen” tai ”herättääkö tämä muissa ajatuksia”, jotka avaamat avoimen tilan ryhmäläisille toisten ryhmäläisten esittämien puheenvuorojen kommentoimiseen ja yhteiseen jakamiseen.
Verkkovälitteinen terapiatyö vaatii ammattilaiselta paljon. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa meillä on käytettävissä monenlaisia vuorovaikutuksen resursseja, jotka olemme oppineet kielen oppimisen ja sosialisaation myötä. Nämä meille osin itsestään selvät yhteisymmärryksen rakentamisen keinot ja resurssit auttavat ja tekevät osaltaan mahdolliseksi ammatillisen, terapeuttisen vuorovaikutuksen. Mitä enemmän vuorovaikutuksen kanavia (kuten kosketus, katseyhteys tai puheääni) suljetaan pois, sitä enemmän joudumme toimimaan pelkkien sanojen varassa. Samalla kasvavat väärien tulkintojen mahdollisuudet ja yhteisymmärryksen rakentamisen haasteet. Väitänkin, että verkkovälitteinen kuntoutus vaatii terapia-alan ammattilaisilta entistä suurempaa vuorovaikutusosaamista kuin perinteinen kasvokkainen kommunikointi.
Lopuksi, on hyvä muistaa, että verkossa tapahtuva ohjaus on intensiivistä ja kuormittaa usein kasvokkaista ohjausta enemmän. Pidä huolta myös omasta työkyvystäsi ja jaksamisestasi!
Kokosimme vinkkejä verkkovälitteiseen ohjaukseen Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa Naiset työssä -hankkeessa. Katso Vertaistukea verkostoitumisesta -opas ((hyperlinkki)) https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/Vertaistukea_verkostoitumisesta_opas.pdf?_ga=2.16064639.870739446.1586591938-1613342001.1571903430
Lue lisää tutkimusartikkelistamme “Counsellors’ interactional practices for facilitating group members’ affiliative talk about personal experiences in group counselling”
(Koko artikkelin voit halutessasi pyytää kirjoittajalta elina.weiste@ttl.fi)
Elina Weiste, toimintaterapeutti, VTT, työskentelee erikoistutkijana Työterveyslaitoksella. Elina on väitöskirjatyössään ja sen jälkeisissä tutkimushankkeissaan tarkastellut ammatilliseen vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukohtaamisissa.
